Synnytin esikoiseni neljä päivää sitten. Tässä tilanteessa aivojen järjestäminen myös blogitekstin synnyttämiseksi on jokseenkin kimuranttia, mutta aion kuitenkin yrittää.
Tiedättehän sanonnan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Minulla on puoliso ja tukijoukot, ja uskonkin yksin lapsen hankkivilla olevan yliluonnollisia kykyjä. Raskaaksi tulemisen jälkeen olen katsellut Helsingin yhteisöllisyyttä ja lapsiystävällisyyttä erilaisin silmin. Elämäntapamme on muuttunut radikaalisti kyläyhteisöaikojen jälkeen: nykypäivänä perheen matriarkan ja lapsenpäästäjän korvaavat perheneuvola ja synnytyssairaalan kätilöt sekä muu henkilökunta. Helsingin Naistenklinikka on kansainvälisestikin mitattuna huippuluokkaa ja siellä saamani hoito oli erinomaista ja tunsin oloni turvalliseksi. Neuvolan palvelut ovat olleet saatavilla ja tarjonneet tukea monenlaisissa asioissa.
Helsingin palvelut lapsiperheille ovat monipuoliset: pääkirjasto on lapsiperheiden suuressa suosiossa, monenlaisia leikkipuistoja on paljon, lastenkulttuuriin panostetaan ja julkinen liikenne on lapselle ja vanhemmalle maksutonta. Kaikki ei ole täydellistä, mutta Helsingissä on tehty paljon lapsiperheiden palveluiden vuoksi ja siksi täällä myös asuu heitä runsaasti. Lähipäiväkoteihin ja niiden läheisiin viheralueisiin tulisi vielä satsata lisää. Lasten ja nuorten palvelut ovat olleet Vihreille tulevaisuuteen katsovana puolueena tärkeä asia, ja monia hyviä kehitysaskeleita tällä saralla Helsingissä on otettu Vihreiden johdolla. Tämä kannattaa muistaa myös kuntavaalien äänestyspäivänä!
Sitten kylän tekevät vielä muut kyläläiset. Lapset ovat meluisia, sotkuisia, kyselevät liikaa, kaipaavat huomiota tai leikkikaveria, ovat arvaamattomia, villejä, kertakaikkisen epätuotteliaita. Antavatko muut kyläläiset hyväksyvän katseensa viipyä heissä, vaikka kuralätäkköön on juuri hypätty toistamiseen?
Lapsiystävällisyys syntyy myös hiljaisesta asenteesta, jolla lapsiin suhtaudutaan julkisessa tilassa ja toivotetaan heidät tervetulleiksi. Korkoindeksejä maanisesti tuijottava maailma ei kaipaa lapsia häiritsemään. Tässä asiassa kukin meistä voi katsoa peiliin ja miettiä, onko se järjestys suoritusmaailmassa niin tärkeää, vai voisiko meillä itsellämmekin olla mielikuvitusta leikkiin ja uskallusta heittäytyä mukaan kiipeämään puuhun. Sillä leikki on ihmisen korkein tapa olla, ja sen lapset todella osaavat. Kun koko kylä tukee, voi lapsen saada Helsingissä vaikka yksin.
Myyri Sysivesi
biologi, tutkimussukeltaja, yrittäjä, kiitollinen tuore äiti