Sain kuntavaalikampanjaani liittyen kaupunkilaiselta kysymyksen, miten olisin äänestänyt Stansvikin asemakaavan muutoksesta vuonna 2018 (https://paatokset.hel.fi/fi/). Näin jälkikäteen on helppoa sanoa, että olisin äänestänyt muutosta vastaan ja palauttamisen puolesta. Stansvikinkallion metsä on ehdottomasti suojelemisen arvoinen. Miksi sitten niin moni vihreä valtuutettu äänesti asemakaavan muutoksen hyväksymisen puolesta?
Olen yrittänyt asiaa selvittää erilaisista keskusteluista ja oma tulkintani on se, että puolesta (JAA) äänestäneiden vihreiden käsityksen mukaan tuo asemakaava oli metsän ja koko Stansvikin alueen kannalta paras mahdollinen kaava, mikä muiden puolueiden kanssa oli neuvoteltavissa. Asiaan on mahdollisesti vaikuttanut myös se, että jostain syystä Stansvikinkalliota ei oltu merkitty suojeltavaksi, kun kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi 29.9.2015 Helsingin luonnonsuojeluohjelman vuosille 2015–24. Mistä tämä sitten johtuu, niin siinä on vielä selvitettävää. En onnistunut löytämään päätösasiakirjoja tästä.
Jälkikäteen katsottuna kaavan puolesta äänestäminen oli varmastikin virhearvio. Sitä kuvastaa se, että tämän valtuustokauden alussa Vihreät ajoivat läpi kaupunkistrategiaan tuon kaavan uudelleenarvioinnin. Se tulee uudelle valtuustolle päätettäväksi ja Vihreät kannattavat vain Stansvikinkallion metsän säästäviä ratkaisuja. Katso esimerkiksi Amanda Pasasen blogi: https://www.helsinginvihreat.fi/ajankohtaista/2025/02/22/suojellaan-stansvik/
Tässä on hyvä tiedostaa Vihreiden lähtökohta, että kaavapäätöksistä neuvotellaan, kunnes syntyy sopu, jossa lähtökohtaisesti saadaan Vihreille tärkeitä asioita läpi (edellytys sovun syntymiselle) mutta joudutaan myös nielemään epämieluisia asioita (edellytys että myös vastapuoli hyväksyy). Kaavoja käsitellään ennen valtuustoa lautakunnassa ja kaupunginhallituksessa, ja on harvinaista että edes kaupunginhallituksessa saati valtuustossa kaavoja avattaisiin, sillä neuvottelumerkit vähenevät nopeasti, jos Vihreiden kanssa ei voi sopia.
Strategisesti on tietysti aina olemassa vaihtoehto ajaa ehdotonta linjaa (kuten käsittääkseni Vasemmistoliitto usein tekee), mutta silloin pitäisi saada enemmistö tämän ehdottoman linjan taakse tai hyväksyä, että oma kädenjälki ei näy lopputuloksessa mitenkään. Vihreillä on ollut tapana etsiä vaihtoehtoja luonnon säästämiseksi poistamalla rakentamista luontoalueilta, mutta on siis neuvoteltu ja myös tultu vastaan, että tätä tavoitetta on saatu vietyä kaavoihin.
Alueelta on jo kaadettu metsää ja se kirpaisee, mutta Vihreät tekevät kaikkensa, että Stansvikinkallio, jonka uudelleen arvioinnista on sovittu, saadaan suojeltua uuden valtuuston voimin – ja siihen tarvitsemme tietysti vaaleissa nyt tuen.
Juha Karhu, 736, kuntavaaleissa ehdolla ensimmäistä kertaa