Luonto on kaikki. Ei ole mitään muuta. Istahda alas, ja katso ympärillesi. Kaikki asiat ja esineet, jotka näet tälläkin hetkellä, ovat alkujaan peräisin luonnosta ja sinne ne myös aikanaan päätyvät. Osa niistä on saanut alkunsa aiemmin, osan saatoit hakea kaupasta eilen. Keskimäärin tavaroiden uudelleenkäyttö on kuitenkin vain noin 2 % verrattuna yhdyskuntajätteemme määrään. Ei siis ihme, että me suomalaiset kulutammekin tällä hetkellä yli kolmen maapallon edestä ja ylikulutuspäiväämme olisi tänä vuonna vietetty jo 10. huhtikuuta, jos koronapandemiaa ei olisi tullut.
Luonnonsuojelu ei auta, jos kulutuksemme vaan kaiken aikaa kasvaa. Luonnonsuojelu on nykytilanteessa vähän kuin yrittäisi sammuttaa metsäpaloa vesilasilla. Saamme jonkun paikan sammutettua, mutta tuli valtaa siinä välissä entistä enemmän alaa toisaalla. On toki hienoa, että olemme pystyneet täällä Helsingissä lisäämään luonnonsuojelualueita ja vaalimaan sillä tavoin meille kaupunkilaisille rakasta lähiluontoa. Se, että saamme suojeltua täällä Helsingissä tai Suomessa luontoa, johtaa nykykehityksellä kuitenkin siihen, että kaadamme vain lisää sademetsää tropiikissa tai rakennamme kaivoksia kehittyviin maihin, koska jostain ne meidänkin tarvitsemamme luonnonvarat on saatava ja kukaan ei tunnu haluavan kaivoksia sen enempää kuin avohakkuuta tai jätteenkäsittelylaitoksiakaan omalle takapihalleen. Luonnonsuojelusta tulee meille ihmisille kaiken aikaa yhä mahdottomampi tehtävä, kun kulutamme vain enemmän ja enemmän. WWF:n neuvonantaja Jussi Nikula on huolissaan tästä samasta, ja toteaakin huhtikuussa 2021 blogissaan, että ”Suomen vihreä elvytys ei sisällä tavoitetta luonnonvarojen ylikulutuksen purkamiseksi”.
Ainoa tapa todella suojella luontoa, on muuttaa taloutta, kulutuskulttuuriamme ja tuotantorakenteita. Vihreä ajattelu pitääkin ulottaa syvälle talouteen ja sen rakenteisiin, myös kaupunkiorganisaatioissa. Helsingin kaupungilla on tällä hetkellä jo olemassa hieno toimenpidesuunnitelma sille, miten kaupungista tehdään hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Suunnitelmassa pääpaino ja mittarit on viritetty kuitenkin Helsingin alueella syntyviin päästöihin. Tämä on tärkeä tavoite, mutta ei mielestäni riittävä. Kuten toimenpidesuunnitelmassakin todetaan, helsinkiläisten kulutukseen perustuva hiilijalanjälki on nimittäin yli kaksinkertainen verrattuna suoriin päästöihin, ja näistä päästöistä valtaosa syntyy aivan muualla kuin Helsingissä. Meidän pitää löytää keinot vähentää myös näitä päästöjä, jos haluamme onnistua, ja miksi emme haluaisi, kun kyseessä on lastemme tulevaisuus.
Kiertotaloudessa on valtavat mahdollisuudet, joihin emme ole vielä kunnolla tarttuneet. Kiertotalous tarkoittaa monien työvoimavaltaisten alojen, kuten korjaus- ja kunnossapitoliiketoimintojen, huomattavaa kasvua. Se tarkoittaa vihreitä investointeja, uusia yrityksiä ja työpaikkoja sekä kestävää kilpailukykyä, kun yrityksemme pystyvät toimittamaan yhä enemmän ratkaisuja myös globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Kaupunkien ja kuntien on mahdollista tehdä huomattavasti nykyistä enemmän kääntääkseen kulutuskulttuurimme suuntaa ja vauhdittaakseen taloutemme systeemistä muutosta kohti kiertotaloutta. Valtava potentiaali kiertotalouden osalta lepää muun muassa julkisissa hankinnoissa. Helsinki tekee vuosittain hankintoja 4 miljardilla. Näillä hankinnoilla on mahdollista vahvistaa huomattavasti kiertotalousmarkkinoiden kehittymistä, jos vain halutaan. Kiertotalouteen siirtymisen tueksi tarvitaan toki myös aivan uudenlaisia talouden ohjausmekanismeja, jotka vahvistavat sitä tukevaa toimintaympäristöä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Tärkein muutos, jonka tarvitsemme, on ajattelutavan muutos. Vaikka kiertotalous tulee sanana yhä useammin vastaan valtamediassa, on se monelle maallikolle yhä käsitteenä melko vieras. Kaupunki voi omalla esimerkillään ja viestinnällään muuttaa myös ihmisten ajattelua ja kulutuskäyttäytymistä. Yksi hyvin konkreettinen askel ajattelutavan muutokseen voisi olla perustaa Helsinkiin kiertotalouteen perustuva ostoskeskus, joka kokoaisi yhteen kiertotalouden edelläkävijäyritykset ja tekisi kestävistä valinnoista kaupunkilaisille helppoja ja vaivattomia. Tarvitsemme uusia ihanteita. Uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä pitää tehdä kuluttajille ensisijainen valinta. Esimerkiksi Ruotsista, läheltä Tukholmaa, tällainen kiertotalouden ostoskeskus jo löytyy, ja siinä alullepanijana on ollut kunnallinen jätelaitos, mutta itse toiminta on toteutettu julkisten toimijoiden ja pienyrittäjien yhteistyötä tukevalla mallilla.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kestävyysmuutoksella on todella kiire. Muutoksen hintalappu kasvaa ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy, mitä pidemmälle lykkäämme näitä vaikeita päätöksiä. Lapsemme ansaitsevat parempaa ja kestävämpää päätöksentekoa tulevaisuutensa eteen.
Kirsi Vuorinen
Kiertotalouslähettiläs, Länsi-Helsingin Vihreiden varapuheenjohtaja, muutoskonsultti
Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas numerolla 889
”Yhdessä teemme kestävän huomisen”
