Maahanmuuttajanaiset ovat hyvin moninainen joukko erilaisine koulutustaustoineen ja elämäntilanteineen. Suomessa maahanmuuttajataustaisten naisten työllisyys jää noin 15 prosenttiyksikköä suomalaistaustaisten työllisyysasteesta. Samaan aikaan korkeasti koulutetut maahanmuuttajataustaiset naiset eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä, vaan ovat tehtäviinsä nähden valitettavan ylikoulutettuja. Moni nainen valitseekin siten kotiäitiyden, sillä se voi olla palkitsevampi vaihtoehto kuin pienipalkkainen, omaa osaamista vastaamaton työ. Ulkomaalaistaustaiset naiset palaavatkin töihin huomattavasti hitaammin ja monella asiaan vaikuttaa se, että ei ole työtä johon palata.

Meillä on kaupunkina vastuu mahdollistaa näille naisille tie kielikoulutukseen ja työhön. Tie itsenäisyyteen.

Ulkomaalaistaustaisilla naisilla työhönpaluu lapsen syntymän jälkeen on suomalaistaustaisiin naisiin verrattuna hidasta ja monien pienten lasten äitien työllistymistä vaikeuttaa se, että heillä ei usein ole työpaikkaa, johon palata.

Kun naiset ovat pitkään kotona, naisten kotoutuminen ja kiinnittyminen Suomeen viivästyy. Tämä on myös lapsille karhunpalvelus. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on puolestaan paljon lasten kehitystä tukevia elementtejä, varsinkin sosiaalisten taitojen ja kielen oppimisen kannalta.

Kun työskentelin opettajana Vantaalla, pidin koulupäivien jälkeen maahanmuuttajavanhemmille kielikerhoa. Kerhooni tuli vanhempia, jotka olivat vasta muuttaneet Suomeen ja sitten sellaisia äitejä, jotka olivat asuneet Suomessa yli kymmenen vuotta, mutta eivät osanneet lukea tai kirjoittaa suomea. Nämä vanhemmat olivat ahdistuneita siitä, että he eivät osanneet tukea lapsiaan läksyissä tai muuten auttaa koulutehtävissä. Samalla nämä äidit eivät olleet tietoisia omista oikeuksistaan. Kaikki eivät tienneet, että heillä oli oikeus omaan tiliin ja omiin rahoihin. Kielitaito on samalla pelastusrengas ja vakuutus. Jos et ymmärrä sopimusta johon laitat nimesi, on elämä vaarallista. Kielitaito on työkalu omien oikeuksien haltuunottoon ja itsenäisyyteen.

Tein ensityönäni kaupunginvaltuutettuna aloitteen maahanmuuttajavanhempien matalan kynnyksen kielenopettamisen aloittamisesta Helsingissä. Ilokseni aloite hyväksyttiin ja toiminta on nyt Helsingissä aloitettu.

Tulevalla valtuustokaudella meidän on vahvistettava tätä hanketta ja taattava jokaiselle kotona olevalle vanhemmalle matalan kynnyksen kielenopetusta, ja niin, että kotona olevat lapset voidaan ottaa mukaan kielikerhotoimintaan.

Jokainen äiti ansaitsee mahdollisuuden oppia kielen, hankkia koulutuksen, ammatin ja ennen kaikkea itsenäisyyden.

 

Fatim Diarra

Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Vihreiden varapuheenjohtaja
Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas numerolla 781

”Kaikkea paitsi puolikuollutta kaupunkia”