Muistan 90-luvulla, kun naapurustomme puheenaihe oli pätevien ruotsinkielisten opettajien puute Helsingissä. Syynä oli, että näiden opettajien koulutuspaikat olivat kaukana länsirannikolla. Nyt meillä on sama, vaikea ongelma Helsingissä palomiesten suhteen ja aivan Suomen kielellä.
Kartalla keskeiseen Kuopion Pelastusopistoon on helppo lähteä pyrkimään jokaisen suunnan pieniltä paikkakunnilta, mutta valmistumisen jälkeen lähtö pelastajaksi kauas kalliiseen Helsinkiin on kynnyksen takana. Palomiesten pienet palkat Helsingissä tuntuvat erityisen matalilta kaupunkimme asuntojen korkeiden vuokra- ja ostohintojen vuoksi.
On helppo arvata, että taas Helsingissä kasvaneelle nuorelle on matalampi kynnys pyrkiä Helsingin Pelastuskouluun kuin lähteä Kuopijjoon. Sisäministeriö on myöntänyt Helsingin Pelastuskoululle nyt määräaikaisen jatkoluvan kesään 2023 saakka ja viimeiset opiskelijat otettaisiin sisään 2021.
Usein keskittäminen koulutuksessa on järkevää, mutta ei tässä. Kaupunkilaisten turvallisuus täytyy pystyä takaamaan Helsingin hyvin erityiset olosuhteet tuntevilla, koulutetuilla pelastajilla, ilman jatkuvaa rekrytointiongelmaa.
Helsingin Pelastuskoulun koulutus on räätälöity hyvin työelämälähtöiseksi. Se sisältää suunniteltuja ja valvottuja harjoittelujaksoja. Helsingissä koulutus sisältää myös ambulanssihenkilöstön koulutuksen, jonka osana on lähihoitajan pätevyys (toisin kuin Kuopiossa). Helsingissä pelastajat tekevätkin välillä jopa 40 % työajastaan ambulanssihälytyksissä.
Täytyy saada kauas katsova päätös, että palomieskoulutus säilyy myös Helsingissä, vaikka Helsingin maksamana, kuten se ymmärtääkseni nyt on. Hallinnollisesti se voi toki olla osa suurempaa kokonaisuutta, jos siitä saadaan hyötyjä.
Lassi Ikäheimo
Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas
