Koronapandemia johti monen positiivisen kehityksen pysähtymiseen ja myös takapakkia otettiin valtavasti. Kaikissa suurissa yhteiskunnallisissa kriiseissä yleensä ne joilla on vähiten valtaa kärsivät suhteellisesti eniten. Maailman tyttöjen ei tule maksaa pandemian jättämän kehitysvajauksen hintaa. Samalla ilmastonmuutos vaikeuttaa kiihtyvällä tahdilla vuosittan yhä usemman ihmisen elämän perusedellytyksiä. Euroopassa Ukrainan sota on ajanut miljoonat ihmiset pois kodeistaa.
Suomen kehityspoltiikan painopisteenä on ollut tytöt ja naiset. Tämän on jatkuttava seuraavalla hallituskaudella, mutta johtuen pandemian aiheuttamasta takapakista, on meidän kasvatettava rooliamme globaalin solidaarisuuden kentällä. Tämä tarkoittaa, että vaalien jälkeen hallituksen tulee sitoutua entistä vahvemmin maailman tyttöjen puolelle. Meidän on pidettävä tytöt ja naiset kehityspoltiikan keskiössä sekä Suomen tulee kaikessa ulkopoltiikassa edistää sukupuolten tasa-arvoa.
Kun itse matkustan naistenoikeuksien asialla maailmalla olen huomannut, että meillä suomalaislla on hyvä maine maailmalla sukupuolten tasa-arvon kärkimaana, mutta voimme tehdä enemmän. Suomen on kyettävä nykyistä konkreettisempiin ja vaikuttavampiin tekoihin. Meidän tulee vihdoinkin nostaa kehitysyhteistyön osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, nyt se on vain 0,42%.
Elämme kriisien, mutta myös solidaarisuuden ja jälleenrakentamisen vuosikymmentä. Suomalaiset pystyvät ja haluvat auttaa hädänalaisia. Tämä on vain oikein ja kohtuullista. Tulevan hallituksen on kuultava tämä ja hoidettava oma osuutensa.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja ja Plan International Suomen hallituksen jäsen
Fatim Diarra
Kuvat: Assi Pulkkinen