Kirjoittaja: Juha A. Karhu, 5.3.2022
“Ilmastonmuutos ja fossiiliton tulevaisuus ovat yksi selitys sille, että Venäjällä on nyt kiire piirtää Euroopan karttaa uusiksi väkivallan keinoin.” Näin otsikoi Helsingin Sanomat 27.2.2022 pohjautuen Venäjän ympäristöpolitiikan professorin Veli-Pekka Tynkkysen ja Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen analyytikon, bulgarialaisen Jana Popkostovan haastatteluihin. Putin sotii juuri nyt osittain sen takia, että käynnissä on maailmanlaajuinen energiamurros, eikä Eurooppa enää parin vuosikymmenen tarvitse venäläistä fossiilista polttoainetta, koska ilmastonmuutos ja sen hillintä. Silloin Venäjän nytkin yliarvioima fossiilinen vipuvoima olisi täysin mennyttä.
Helen on jo aiemmin ilmoittanut luopuvansa kivihiilestä aikaistetussa aikataulussa. Putin on nostanut makaasun hinnan kuusinkertaiseksi lyhyessä ajassa, joten maakaasu ei ole senkään takia houkutteleva vaihtoehto. Maakaasusta on etenkin Keski-Euroopassa kuitenkin vaikea pyristellä eroon nopeassa tahdissa ja sinne ollaan suunnittelemassa lisää nesteyteyn maakaasun terminaaleja Venäjältä tulevien suljettavien maakaasuputkien korvaajaksi. Neste on merkittävä venäläisen öljyn jalostaja ja öljyä käytetään jonkin verran myös Helsingin lämmittämisessä erityisesti lämmön kulutushuippujen aikana ja varapolttoaineena. Toisaalta luontokadon pysäyttäminen vaikeutuu, jos puun polttoa lisätään merkittävästi.
Näköpiirissä on yhteiskunnan kokonaisvaltainen sähköistyminen tuuli-, aurinko ja ydinvoimalla. Akut, vety ja muut energiavarastot tulevat tasaamaan sääriippuvaisten aurinko- ja tuulivoiman vaihteluita. Sähköllä voi lämmittää suoraan, mutta tehokkainta on pumpata sillä lämpöä erilaisista lähteistä: hukkalämmöistä, ilmasta, maaperästä, meri- ja järvivedestä. Helenin ja Helsingin kaupungin tulee ratkaista, millä tuotetaan sähkö ja mistä lähteistä lämpö otetaan. Tärkeä kysymys on myös se, mitä tehdään kivihiilestä luopumisen ansiosta vapautuville päästöoikeuksille: myydäänkö vai mitätöidäänkö? Myyminen siirtäisi vastaavat päästöt muualle, mitätöinti tekisi fossiilisten käytöstä kalliimpaa muualla Euroopassa. Helsingissä taloyhtiöt ovat kaukolämmön korkean hinnan takia aktivoituneet energiaremontteihin ja vaihtamaan kaukolämpöä maalämpöön sekä lämmön talteenottoon poistoilmasta ja jätevesistä eli juurikin pumppaamaan sähköllä lämpöä eri lähteistä hallinnoimaltaan kiinteistöltä. Tähän kehitykseen liittyy tärkeä kysymys siitä, hajautuuko lämmöntuotanto merkittävissä määrin ja kuinka hajatuotanto kytkeytyy, vai kytkeytyykö, kaukolämpöverkkoon. Tässä teknologisessa ja yhteiskunnallisessa viidakossa tiekartat tulevat tosiaan tarpeeseen.