Koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen kriisi on monella tapaa vauhdittanut jo pitkään käytyä keskustelua siitä, mikä on kestävä yhteiskunta. Kestävyys mielletään yleensä pyrkimyksenä rakentaa sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä yhteiskunta. Keskustelu kestävyydestä on kuitenkin haastava ja monisyinen, sillä itse kestävän yhteiskunnan merkitykset vaihtelevat riippuen poliittisesta näkökulmasta. Tässä tekstissä ymmärrän kestävän yhteiskunnan sellaisena yhteiskuntana, jossa ihmisten hyvinvointi mahdollistetaan luonnon rajoja kunnioittaen. Koronan myötä keskustelu erityisesti taloudellisesti ja ekologisesti kestävästä yhteiskunnasta on kuitenkin saanut uuden sysäyksen, sillä kriisi on vaikuttanut merkittävästi talouteen. Osana tätä valtiot valmistelevat niin sanottuja elvytyspaketteja kiihdyttämään talouden elpymistä kriisin jälkeen. Osana elvytyspaketteja, valtiot ovat lisäämässä rahoitusta niin sanotulle vihreälle siirtymälle, eli siirtymälle fossiilisista polttoaineista kohti vihreää energiaa. Suunnitellut lisärahoitukset ovat merkittävä myönteinen muutos ilmastopolitiikassa, ja valtava suunnanmuutos pitkään jatkuneelle markkinavetoiselle talouspolitiikalle. Tästä hyvä esimerkki on presidentti Joe Bidenin luotsaama teollisuuspolitiikan strategia, joka katkaisee vuosikymmenien markkinalähtöisen kehityksen Yhdysvalloissa. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että valtiot ja julkiset toimijat ovat ottamassa rohkeampaa roolia matkalla kohti kestävämpää yhteiskuntaa.
Samalla, kun siirrymme kohti uusiutuvaa energiaa, pitää meidän kohdata myös muita kestävyydelle merkittäviä kysymyksiä. Yksi sellainen kysymys on ongelmallinen jatkuvan kasvun ja kulutuksen yhteiskuntakehitys. Vuosikymmenten saatossa yhteiskunnat ovat sitoneet hyvinvointinsa talouskasvulle, joka on kestämättömästi sidottu yhä intensiivisempään luonnonvarojen käyttöön. Yksityinen kuluttaminen on talouskasvun kannalta avainasemassa ja sen vuoksi yksi merkittävin teko luonnonvarojen säästämiseksi on yksityisen kulutuksen kohtuullistaminen. Täytyy kuitenkin muistaa, että yksityinen kuluttaminen on kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen ilmiö, sen muuttamiseen tarvitaan monenlaisia keinoja. Kaupunkipolitiikka onkin avainasemassa mahdollistamassa esimerkiksi sellaisen infrastruktuurin luomista, joka edesauttaa kulutuskulttuurin kohtuullistamisessa.
Tällä hetkellä Helsingin kaupungin kasvusuuntaukset ovat suuressa ristiriidassa pitkän aikavälin kestävyystavoitteiden, yksityisen kulutuskulttuurin kohtuullistamisen ja vaihtoehtoisten elämäntapojen mahdollistamisen kanssa. Vuonna 2030, pääkaupunkiseudulla on suunnitelmien mukaan kaksi kertaa enemmän liiketiloja ostoskeskuksissa kuin vuonna 2017. Sen sijaan, että rakennamme ostoskeskuksia ja tornitaloja, tulee meidän rakentaa sellaista infrastruktuuria, mikä edistää elävää kaupunkikulttuuria, lähiluonnon hyvinvointia ja monipuolisia luontoympäristöjä ja ennen kaikkea kohtuullistaa kulutusta.
Yhteiskunnan laajamittainen muutos kohti kestävää elämäntapaa vie aikaa, ja vaatii monenlaisia tekoja. Jostain pitää kuitenkin aloittaa. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävässä Helsingissä, tulee meidän kiinnittää huomiota sellaisen infrastruktuuriin luomiseen, mikä ei kannusta tai edellytä kuluttamista. Tämä vaatii ensinnäkin demokraattista kaupunkisuunnittelua, jossa erilaiset ajatukset ja tarpeet otetaan avoimesti huomioon jo kaavoitusvaiheessa.Toiseksi, tulee tehdä konkreettisia tekoja millä autetaan laaja-alaisempaa siirtymää kohti kulutuksen jälkeistä yhteiskuntaa. Yksi tapa on esimerkiksi vähentää mainoksia kaupunkikuvassa. Tämä on toteutettu mm. Sao Paolossa, jossa astui vuonna 2006 voimaan laki, mikä kieltää kaupungin ulkotiloissa mainostamisen. Uudistuksessa yksityiseen kuluttamiseen kannustavat mainokset poistuivat tehden tilaa katutaiteelle ja kaupunkilaisten vapaammalle itseilmaisulle. Kolmanneksi, kaupunkisuunnittelussa on turvattava kohtuuhintaiset yhteisölliset taide-, kulttuuri-, liikunta- ja harrastustilat, jossa kaupunkilaiset pystyvät viettämään aikaa ilman kuluttamista.
Riina Bhatia, tutkija, YTM
Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas
”Hyvinvointia ympäristön ehdolla.”
