Suomessa tarvitaan ruoka-apua. Ruoka-apu on joko kauppojen hävikkiruokaa, tehtaiden ja tukkujen ylijäämää, tähdelounaita tai ns. vähävaraisten EU-ruokaa. Ruoka-avun saajat ovat heterogeeninen joukko ihmisiä, joiden koulutustausta, ikä, asuinpaikka, perhekoko ja työllisyyden aste vaihtelee. Ehkä tyypillisin ruoka-avun asiakas on vähävarainen, naispuolinen eläkeläinen. Ruoka-avun jakopaikkoja on Suomessa tuhansia ja jakotavat ovat monipuolisia.
Keskustelu pelkistä leipäjonoista on vanhentunutta. Todella pitkiä, pitkäkestoisia ja jatkuvia leipäjonoja on pari, ja nekin pääkaupunkiseudulla. Niitäkin on jo kehitetty lyhyemmiksi. Lisäksi on enenevässä määrin yhteisöllisiä, monimuotoisia ruoka-avun jakotilanteita, jotka voivat olla vaikkapa yhteisölounas, yhteinen aamiainen tai kahvihetki yhdistettynä kassijakoon.
Yhteisölliseen, sisätilassa tapahtuvaan hävikkiruoan jakoon on helpompi yhdistää muuta tarpeellista esim. harrastuksia, velkaneuvontaa, palveluohjausta, jalkautuvaa sosiaalityötä, diakoniaa, yhteistä ruoanlaittoa, oleskelua, peseytymismahdollisuus jne. Tarkoituksena suurella osalla ruoka-aputoimijoista on lisätä hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta ja lisäksi antaa se monelle aidosti tarpeellinen ruoka.
Näin oli siis ainakin ennen koronaa.
Korona tuli ja sulki osan ruoka-apupisteistä monilla paikkakunnilla. Ruoka-aputoimijoista osa alkoi keväällä jakaa akuuttikasseja, kun saatiin Aluehallintovirastoltakin vahvistus, että ruoka-apua ei katsota yleisötilaisuudeksi ja sitä voi turvallisuusohjeita noudattaen jatkaa. Kehitettiin myös nopeasti hävikkiruokakassien kotiinvientipalveluja karanteenissa oleville vähävaraisille.
Ruoka-apupisteissä alkoi käydä osin erilaista väkeä. Lapsiperheiden osuus kasvoi, lomautukset ja työttömyys iskivät kovemmin moniin sellaisiinkin, joilla aiemmin ei ollut ruoka-avun tarvetta. Tukia joutui odottamaan. Vähävaraiset vanhukset olivat sisätiloihin suljettuna. Pitkäaikaisvaikutukset tällä kaikella ovat vielä näkemättä ja monien ahdinko jatkuu.Nyt monet ruoka-aputoiminnan kehittäjät pitkin Suomea ovat huolissaan myös siitä, että koronan pelossa on pitkälti palattu pelkkiin kassijakoihin. Yhteisölliset ruoka-aputilanteet ovat pitkälti tauolla, ei tosin kaikkialla. Helsingin seurakuntien yhteisöruokailut ja hävikkiravintolat ovat toiminnassa nyt syyskaudella turvallisuusohjeistusten mukaisesti.
Epidemiankestävä ruoka-apu
Koronaturvallinen tapa jakaa ruoka-apua pienimuotoisen yhteisöllisesti on mahdollista tehdä turvavälit ja hygienia huomioiden. Ihmiset kaipaavat takaisin yhteisöihin; ruokaa, tekemistä ja seuraa tarjoaviin kohtaamisiin. Me ruoka-avun kehittäjät toivomme, että järkevää varovaisuutta noudattaen yhteiskehitetään epidemiankestävää ruoka-apua. Näitä epidemioita kun saattaa tulla lisää.
Yhteisölliselläkään ruoka-avulla ei kuitenkaan ratkaista Suomen köyhyysongelmaa. Hävikkiruoka on liian oikullinen resurssi, jotta sen varaan voisi täysin laskea. Ruoka-avun tulisi olla täydentävää hätäapua, joka tähtää aina ennaltaehkäisevästi osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen samalla kuin ruokkii akuutisti nälkäiset. Se ei korvaa sosiaaliturvaa. Perusturvan tasoa on nostettava, saatava kohtuuhintaisia asuntoja, resursoitava ennaltaehkäisevään työhön ja työttömyysturvan parantamiseen – mieluiten tietysti työllistymiseen.
On mahdollista panostaa samaan aikaan sekä ruoka-avun käytäntöjen kehittämiseen että sosiaaliturvan uudistamiseen. Nämä eivät sulje toisiaan pois.
Hanna Kuisma
Vantaan Yhteisen pöydän palveluesimies
Helsingin Vihreiden kunnallisvaaliehdokas
Lähteet:
www.hukatonvantaa.fi
www.ruoka-apu.fi
Kuva: Jani Laukkanen